Jälleenmyyjä
Oa Sjöberg
Espoo
Hei Oa, kerro vapaasti, minkälaisia töitä te teette asiakkaillenne?
Riippuu siitä, mitä asiakas haluaa. Yleensä kysymys on laitureista. Käymme ensin kuuntelemassa ja ryhdymme vasta sitten antamaan ideoita asiakkaalle. Kysymme esimerkiksi, minkälaisia veneitä asiakas ostaa, kun hän kasvaa isoksi? Laituria kannattaa ehkä katsoa suurempaa venenumeroa varten. Sitten teemme koko paletin, mitä ranta tarvitsee: vaikka kiinteä laituri tai terassi, josta lähtee kelluva laiturikokonaisuus. Hoidamme myös ruoppauksia ja teemme kalliokylkilaitureita, joita vene- ja purjehdusseurat käyttävät ulkosatamissaan.
Onko jotain, mitä asiakkaat eivät teistä tiedä?
Aika hyvin ovat tienneet, kun kauppa on käynyt eikä ole tarvinnut paljon mainostella.
Millä alueella toimitte?
Periaatteessa pääalue on Helsingistä länteen, Länsi-Uusimaa, mutta asiakkaiden pyynnöstä joudumme menemään myös muualle. Se on sellainen juttu, että jos asiakas asuu näillä nurkilla ja pyytää meiltä toiseen paikkaan, olisi itsemurha olla tekemättä. Kauas ei ole välttämättä järkevääkään mennä, vaikka laiturit kulkevat rekalla ja asennuskalusto pick upin lavalla.
Mitä tällä alueella on erityisesti otettava huomioon laiturin rakentamisessa?
Olemme oppineet, että puurunkoset betoniponttoniset laiturit eivät kestä. Saaristossa kuuluu olla raskasponttoni. Ne kestävät kovimmissa olosuhteissa. Senhän sanoo järkikin, että aallot tulevat aalloittain. Yksi aalto tulee ensin, ja toinen aalto ja vääntää sitten toiseen suuntaan. Siinä liitokset löystyvät. Ankkureiden pitää olla rajuja, jotta ne pysyvät paikoillaan. Huvivenevalikoima ja -koko kasvavat, joten laiturin pitää kestää peräaaltoja, kun 60-jalkainen vene tulee plaanissa ohi tai vaikka tulisi ihan nopeusrajoitusten mukaan. Se sallittu nopeus on paha. Joissain paikoissa se on 20 ja joissain 15 kilometriä tunnissa, mutta se nopeus ei riitä aallon pienentämiseen. Veneilijä on vastuussa vahingoista, joita tekee, jos hän rikkoo laitureita.
Onko teillä jotain erityisiä toimintamalleja?
Yritetään pitää järki mukana kaikessa. Emme halua myydä sellaista, josta katsomme, että ei tule toimimaan, vaikka asiakas haluaisi. Meidän pitää tietysti perustella, että miksi ei tuolla lailla. Nämä meidän asennuslautat ovat poikani Alexanderin suunnittelemia ja rakentamia. Kun aloitimme vuonna 2000, ensimmäinen asennuslautta oli tehty 8 muovitynnyristä. Nyt meillä on kaksi pientä asennuslauttaa ja isompi vene, ja kaikki on suunniteltu tarpeita ajatellen. Alexander on viimeisiä diplomi-insinöörejä entisestä Teknillisestä korkeakoulusta. Hän suunnittelee kaikennäköisiä osia laitureihin ja parantaa myös Marinetekin keksimiä juttuja. Piirtää ja laskee kestävyydet. Uusimman työlautan hän todisti Trafille käsin lasketuilla laskelmilla. Laski vakavuudet ja kaikki ja sai hyväksynnän.
Teettekö rantakatselmuksia?
Ai rantakatselmuksia? Joo! Emme tee tarjousta, jos emme ole käyneet paikan päällä katsomassa rantaa. Ei me roiskita tarjouksia ympäriinsä ja tulla sitten paikalle katsomaan, että ei tähän voi tehdä. Pitää ensin selvittää, pitääkö ruopata. Pitääkö siirtää kiviä? Ettei tule ylläreitä. Asiakkaat ajattelevat usein vain kelluvaa osaa, mutta meidän pitää saada laituri pysymään ja kestämään jäät. Käymme usein samalla katsomassa asiakkaiden kanssa, miten aiemmin tehdyt laiturit ovat selvinneet. Oliko tuo nyt oikein tehty vai oliko se semmoinen, mitä ei kannata käyttää? Esimerkiksi 10 vuotta sitten tehtiin aika syviä sivuverhouksia ja sitten tuli ne ensimmäiset lumitalvet 2010 tai 2011, kun kirjoitettiin, että viimeksi 1924 oli ollut yhtä paljon lunta. Syntyi mielenkiintoinen ilmiö. Ajelin moottorikelkalla saaristossa huhtikuussa tarkastamassa laitureita ja kaikki oli hyvin. Mutta kun tuli avovesi, kaikista laitureista oli lähtenyt alin lauta ja maakettinki oli repinyt tietyistä malleista kiinnityksen irti betoneista. Kukaan ei tiennyt miksi. Mieti ja mietin, kunnes eräänä yönä tuli heureka. Sehän oli Arkhimedeen ilmiö! Kun lumi suli laiturin kannesta, lämpö meni betoniin ja koska se on sileää, betoni irtosi jääkentästä kuin korkki. Siellä saattoi olla 3–4 tonnia painetta ylöspäin. Sivulaudat ja ketjut olivat vielä jäässä kiinni ja sitten niitä nykäistiin yhtäkkiä ylöspäin.
Entä minkälaisia muita periaatteita tai arvoja teillä on?
Rehti peli. Pidämme asiakkaiden kanssa yhteyttä. Seuraamme aina vähän, mitä olemme tehneet ja joskus käymme jopa korjaamassa heidän tietämättään, jos jotain on tapahtunut. Eivät he välttämättä tiedä, että ketju on irronnut. Emme halua jättää sellaista, että siellä on nyt Sjöbergin laituri vinossa. Kaikki pitää tehdä niin hyvin, että uskaltaa katsoa silmiin sitä, joka kyselee, että kuka tämän teki ja sanoa, että me teimme sen. Me emme ole ikinä olleet missään hommassa halvimpia. Usein olemme varmasti kalliimmassa päässä, mutta toisaalta emme ole koskaan tapelleetkaan.
Miksi te olette valinneet Marinetekin laiturit?
90-luvun lopulla yritin tehdä kauppoja toisen kanssa, ja se ei toiminut. Vuonna 2000 soitin Marinetekille ja sanoin, että jonkun laiturin voisin myydä. Minulla oli asiakaskantaa. Kun he ottivat meidät, puhuttiin 4–5 laiturin myymisestä, mutta niitä meni heti 21. Ponttonipaletti on Marinetekilla kohdillaan. Käytämme niitä paljon.
Mikä on uutta tai erityisen suosittua alalla juuri nyt?
Kustomointi on päivän sana. Ei kaikki halua samaa kuin naapurilla. Kun laitureita kustomoidaan, mitä vain järkeviä asioita voidaan tehdä.
Kuinka kauan olette toimineet?
Aloitimme vuonna 2000, ja jotain pientä olimme tehneet jo sitä ennen. Saaristolainen kun olen, niin ainahan näitä on pusattu. Jo 1983–84 tein ensimmäisen laiturin ponttoneilla. Se oli 30 metriä pitkä ja kesti parikymmentä vuotta, kunnes romutin sen, kun piti ruopata.
Kuinka paljon projekteja olette tehneet?
700–800 projektia. 700 ainakin.